Veto

VETO - Sennenkoiran leipälaji
Kärrynveto soveltuu sennenkoirista berninpaimenkoirille ja isosveitsinpaimenkoirille luontevasti, sillä se on ollut niiden perinteinen työtehtävä vahtimisen ja paimentamisen ohella. Ei mikään tietysti estä pienempien sennenrotujen, appenzellinpaimenkoiran ja entlebuchinpaimenkoiran, vetoharrastusta, mutta silloin tietysti kärryn koko ja taakka pitää olla suhteessa koiran kokoon.

Kärrynveto eroaa muista vetolajeista siinä, että kun valjakkohiihdossa ja valjakkoajossa ajetaan "tästä taivaanrantaan täysillä", niin kärrynvedossa keskeistä on maltillinen, rauhallinen työskentely, mikä sopii ison koiran temperamentille. Monissa maissa on sveitsinpaimenkoirilla epävirallinen tai virallinen työkoe, jossa koirakko ajaa tietyn matkan tietyllä taakalla mutkitellen. Siinä punnitaan yhteistyö ja ohjattavuus sekä kunto.

Vetoharrastusta ei kannata aloittaa liian aikaisin, kaksi vuotta on koiralle sopiva ikä. Silloin koiran luuston kasvu on pysähtynyt ja se on vankistunut. Myös nuoruuden "hökälehtäminen" alkaa tasaantua ja koiraa malttaa asettua valjaisiin ja aisojen väliin. Vetoharrastusta pitää muistaa keventää, kun huomaa koirassa iän merkit. Veto asettaa koiran rakenteelle ja terveydelle vaatimuksia enemmän kuin monet muut lajit: jos koiralla on todettu OC (osteokondritis dissecans), sillä on vaikea lonkkavika (josta merkkinä kuvauksessa nivelrikko) tai sillä on todettu ristisidevamma, ei kannata rasittaa koiraa vetämällä, vaan etsiä muita harrasteita, kuten esimerkiksi jäljestäminen. Ontuvalta koiralta ei pidä vaatia vetoa. Myös lihaskunto pitää olla hyvä, ja sitä kannattaa hankkia vaihtelevassa maastossa lenkkeillen.

Välineistöä on monenlaista, ja on tärkeää heti alussa hankkia hyvät valjaat. Ne voivat olla joko länkivaljaat (joita jotkut satulasepät tekevät mittojen mukaan tilaustyönä) tai nahkaiset valjaat, joissa koiran rintamuksessa on leveä vyö, johon veto kohdistuu. Ns. huskyvaljas ei ole kärryvedossa hyvä. Aisojen pitää olla kevyet, joko rottinkia tai alumiinia. Molempia myydään valmiina koiratarvikeliikkeiden kautta. Aisat kannattaa säilyttää hyvin, jotteivät ne varastossa pääse vääntymään. Kärryjä monet nikkaroivat itse, mutta esim. Biltemalla on ollut myytävänä puinen kärry, jossa ilmakumirenkaat. Kääntyvä etuakseli olisi hyvä olla. Lapset ovat mielellään kyydittävinä, mutta ota lapsia vasta tottuneen koiran kyytiin.

Sennenkoirat oppivat vetohomman tavallisesti hyvin vaivattomasti, jotkut tuntuvat suorastaan syntyneen siihen hommaan! Tärkeää on, että koiralla on kivaa (ja ohjaajalla myös). Kuten kaikessa koulutuksessa, opetus tapahtuu motivoimalla. Ensin totutellaan valjaisiin, käydään ne päällä kävelyllä. Jotkut totuttavat erikseen aisaan, mutta voi myös valjastaa koiran suoraan aisoihin kärryn ollessa tyhjänä tai kevyellä taakalla perässä. Mallioppimistakin tapahtuu, eli kun koira näkee toisen koiran vetävän. Parasta on opetella kokeneen harrastajan opastuksella, niin saa hyvän kipinän harrastukselle ja välttää virheet.

Aluksi vedetään vain muutama minuutti kerrallaan, lähinnä opetellaan valjastamista ja riisumista (se on useimmiten vaikeinta). Aikaa voi sitten lisätä vähitellen. Nyrkkisääntönä voi sanoa, että koiran vetämä taakka ei saisi ylittää koiran painoa (siis kärryt+aisa+taakka). Täysikasvuinen berniuros voi siis ottaa kyytin pari pienempää tai yhden isomman lapsen. Aikuiset kyyditään hevosella. Vetäessä tarkkaile aina koiraa, ja päästä se lepäämään ennen kuin se väsyy, niin se lähtee mielellään seuraavallakin kerralla vetämään. Talvi on hyvä vetokausi, koska ei ole kuuma, ja jos on lunta niin kärryn sijasta voi vetää rekeä tai ahkiota. Kesällä kuumalla ilmalla ei vetoa kannata harrastaa. Muista aina varata koiralle raikasta vettä, jotta se voi juoda tarpeen mukaan. älä ruoki koiraa juuri ennen vetokeikkaa, vaan mieluummin vasta sen jälkeen, kun rasitus on ohi.

Vetämällä voi koiran avulla kerätä varoja hyväntekeväisyyteen. Siinä tulee hyvä mieli niin koiralle, ohjaajalle, kyydittäville kuin autettavillekin!